Ira on käynyt nyt syksyllä muutaman kerran raunioilla. Töitä se tekee kovasti löytääkseen maalimiehet, mutta ilmaisujen kanssa on ollut työstämistä ja olisi siis vieläkin.. Ira joskus "ohittaa" ilmaisematta. En tiedä johtuuko siitä, että etsiminen on kivempaa vai loppuuko kantti yrittää. Etenkin uusien maalimiesten kanssa ja kun pitää ilmaista alaspäin. Itse haukku on parantunut, nyt se on oikeasti haukkumista. Toki ollaan treenattu raunioita naurettavan vähän, että voisi mitään johtopäätöksiä tehdä:>

Pellolle ollaan tehty jälki kahdesti. Ira loukkasi kotona juostessaan lannepoimunsa ja se tikattiin aika pitkältä matkalta, joten ollaan tehty jälkeä vain pellolla. Metsässä kun haavaan ottaisi kaikki risut ym. Peltotyöskentely on Iralta välillä vähän huolettoman oloista, mutta luulen, että se on enemmän hämmennystä. Välillä lähtee tekemään kovasti töitä ja silloin se menee liina vinkuen. Ei olla keskitytty peltotyöskentelyyn sen kummemmin, vaan tehty lähinnä metsäjäljen apuna. Keppien ilmaisu on rasioiden kanssa piis of kake, mutta pelkkien keppien ohi menee täysin huomaamatta niitä. Metsässä se on muutaman kepin ilmaissut, mutta pellolla sillä on jotain ylimääräistä jännitettä mukana, ettei oikein keskity. Käänsin Iran takaisin ohitetuille kepeille ja näytin mikä siellä maassa on ja sen jälkeen meni heti maahan, yhden kepin hamusi jopa suuhunsa (jännitystä?). Näistä tietty palkkaa taskusta ja luvalla jatkamaan.

Mietin, että seuraavaksi otan pikkupurkkien kansia keppien alle, että kannen koko vähän pienenee. Rasioita ei enää ruuan kanssa jäljelle laiteta vaan palkka tulee ilmasun jälkeen multa. Iran haava ehtii ehkä parantua niin, että päästään tekemään vielä tänä syksynä metsäänkin jälkeä.

Ai niin, Ira oli meillä syyskuussa yhden viikon hoidossa ja käytiin tekemässä agilitya ja saatiin oikein kuvapätkää tästä tapahtuneesta:> Ira on oppinut agia aika näppärään tahtiin, vaikka treenimäärä ei ole ollut hurja. Sen kanssa on kuitenkin helppo jatkaa siitä, mihin jäätiin pari kk sitten. Mutta nyt Ira menee LAUKALLA esteiden välit! Kokemuksen myötä vauhdilla on tapana vain lisääntyä;>

Videoa treeneistä löytyy tästä

 

 

Sunnuntaina kävästiin tekemässä estenoutoja. Nimenomaan tekemässä, ei harjoittelemassa, koska Iralta ne sujui. Esteet pakottivat sen myös noudossa laukkaamaan. Oikeasti noudatin sellaista kumirengaslelua. Ylityksissä tai tekniikassa ei vikaa. Tekee esteet mennen tullen.

Harmittaa, että en ottanut kissanruokaa mukaan eteenmenoa varten. En sitten froliceilla viitsinyt kokeilla, joten jäi ottamatta. Pitää joku päivä ottaa rojektiksi.

Seuruut tekniikaltaan ihan ok. Voisi olla innokkaampi, mutta Iralla oli vähän hikikin. Erottaa nyt hyvin jäävät toisistaan (maahan, seiso, istu) tosin maahan vähän hidas.

Sunnuntai iltana sitten pientä agilityn poikasta. Hallilla Ira oli heti tohkeissaan ja menossa esteille. Palkkana tylsiä nameja. Treenikaverilla ollut naudan sydän olisi ollut parempaa.. Teki patukkapalkalla varmaan 2 minuutin verran esteitä. Sitten leikki sai luvan riittää. Mun mielestä jatketaan siitä mihin viimeksi lopetettiin. Mitään Ira ei ole unohtanut:>

Maanantaina piiiitkä lenkki, jonka jälkeen Ira oli aivan naatti. Juostiin, hölkättiin ja käveltiin 1,5h ja koirat juoksi irti, Ira jahtasi jänistä ja fasaaneita, joten nekin vähän verotti voimia. Loppulenkistä se ei muuta tehnytkään kun etsi jotain jahdattavaa.

Tänään agilitya Iralle uudella kentällä ja esteillä. Palkkana kuivattua keuhkoa, joka kelpasi hyvin. Mielenkiintoa sillä tuli kovasti, mutta ei hurjasti vauhtia lisää. Pysähtyy hienosti kontakteille ja jos meinaa unohtaa niin "odota" riittää oikeassa kohdassa sanottuna. Kepitkin jo aika kivasti käden perässä, vaikka nekin oli aluksi niiiiin kankeat. Löysin patukan, jota käytin Iralla viimeksi paljon ja sen se muisti hyvin. Nyt leikki kesti ehkä 5min ja sinä aikana saatiin tehtyä vauhdilla esteitä ja myös tottiksia nurmikentällä. Seuruut nyt innokkaampia, jäävät hyviä ja luoksetulo laukalla ja eteen. Jes:>

Neljän kepin jälki, noin tunnin vanha. Tuon tunnin vanhenemisen aikana tuli rapsakka sadekuuro ja alusta oli valmiiksi todella kostea ja sammalinen, tämä aiheutti Iralle vaikeuksia tunnistaa jäljistä oma. Koko pohja tuoksui varmasti tosi mehevälle.

Neljästä kepistä 1. 2. ja 4. oli rasiat 3. keppi yksinään. Ilmaisi 1. 2. 3. loistavasti, mutta nelosta ei rasiasta huolimatta löytynyt tai ilmaisi sen vasta noin 2m rasian jälkeen. Rasia kun oli pienen kuusentaimen juurella, eikä se tullut jäljellä "vastaan" kun Ira kiersi taimen.

Kulmatyöskentely aivan hirvittävän loistavaa. Tekee metsässä ysikympit yhtä huolelle kuin pellolla.

3-4 kertaa meinasi hukata tai seata jäljen johonkin muuhun. Tuo pohjan "mehevyys" ja jäljen suhteessa lyhyt ikä varmaan vaikuttivat. Olisi voinut odottaa myös pidempään sateen jälkeen, mutta saipahan nyt harjoitusta tästäkin:> Iralla on vielä vaikeuksia maaston vaihtelun ja metsäjäljen "tunnelimaisuuden" kanssa. Hajua on niin paljon enemmän kun pellolla.

Ira alkoi eilen myös uimaan. Viimeksi kun käytiin uimassa se vain haukkui leluille veteen, haki ne vain läheltä rantaa ja vinkui bortsujen perään. Nyt se molskotti viitisen metriä rannasta hakemaan lelua (äkkisyvä lampi) ja uida molskotti täysin pystyssä ja vinkui kun vesi hidasti menoa. No intoa löytyi ainakin uimiseen ja eiköhän se taitokin sieltä hiljalleen kehity.

Illalla kävin kouluttamassa agiryhmiä. Koska kaikki koirat loikoivat niin rauhallisina jätin ne samaan tilaan. Kun tulin kotiin käveli Ira toisella takajalalla tosi jäykästi ja se vaikutti kipeältä. Joko täälä on Kiiru sitä säikytelly niin, että on liukastunut parketilla tai sitten se on konhottanut parven rappusissa. Oli kuitenkin kova ukkoskuuro kun olin hallilla. Jälkiä ei tappelusta ainakaan löytynyt kenestäkään, mutta jonkin verran näyttivät kyräilevän Kiirun kanssa keskenään. Annoin Iralle ketoriinin ja nyt aamulla se liikkui normaalisti myös ravissa pihalla. Toivotaan ettei vaivaa myöhemmin.

Iralle kuuluu steriloinnin jälkeen ihan hyvää. Se on muuttunut ihan kelpo koiraksi eikä masistele tms.

Ira kävi pitkällä metsäjäljellä tällä viikolla. Kuusi keppiä, joista kahdella ensimmäisellä rasia alla, kolmannella ja neljännellä pelkkä keppi, viidennellä taas rasia ja viimeinen pelkkä keppi. Rasiat ilmaisi tosi hyvin samoin ensimmäisen pelkän kepin. Meni heti maahan. Neljäs ja kuudes keppi oli sitten huonoin ilmaisuin, mutta ymmäräkäämme tuon kahdestakin syystä:

-Ira ei ole jälkeillyt pitkään aikaan
-Tämä oli varmaan toinen jälki sille metsään
-Kepeissä oli mun haju
-jälki oli 2,5h vanha

No olihan siinä jo neljäkin syytä:)

Työskentely mukavalla tempolla, nenä välillä vähän korkealla. Palkkaus froliceilla. Muutaman kerran harhautui aivan muille jäljille, mutta luulen, että pohjan vaihdellessa paljon se ei tunnistanut heti muuttunutta hajua. Tai sitten siellä oli hivven jälkiä..

Rasioita voisi vielä käyttää tähän alkuun, että saa maahanmenot taas mieleen.

Niin kaikki harjoitukset on noustava järkevällä kriteerisuunnitelmalla. Jos on liian vaikeaa, ahdistuu ja alkaa madella. Oikean kriteerin asettaminen jokseenkin vaativa juttu, sillä on tosi pätevä ja osaa, mutta näihin pitäisi saada kytkettyä mielentila.

Jos miettii treenimoodin hakemista tämän otuksen kohdalla, niin lähtisin tekemään tottisharkkaa niin, että joutuu katselemaan aluksi kun muut tekee jotain vauhdikasta ja kivaa ja kun muut koirat saa palkkaa. Kun Iran ottaa suoraan kentän laidalta häkistä ulos muiden jälkeen niin vire on korkeimmillaan. Kun tähän yhdistetään huippuherkku (kuivattu keuhko oli tosi hyvä!) saadaan hyvä moodi tottikseen. Harjoitus on oltava tosi lyhyt, ettei moodi ehdi laskea.

Saalispalkassa on ollut se ongelma, että on aivan innoissaan kun patukasta tapellaan, mutta vanha mielentila palaa heti kun sanoo "sivulle". Sen jälkeen seuruu on ihan ok, mutta ei super.

Hyvä keissi olisi treenata Iran tottis agilitytreenien lopuksi kun on joutunut katsomaan pikkukoirien vipeltämistä häkistä pidemmän aikaa. 

Uusien mielentilojen hakeminen treeniin on monesti todella johdonmukaista hommaa, eli silloin ei enää ikinä treenata väärässä vireessä.