Suunnittelin tänään esineruudun kouluttamista. Esa K. Viitalan etsintäkoirakirja on mulla opuksena tässä. Viitalan opit perustuu operanttiin koulutusmenetelmään myös jälki, esine ja hakukoulutuksessa. Tosi fiksu Norjalainen mies. Harmi, että Suomeen rantautui aikoinaan ensimmäisenä saksalainen koirankoulutustyyli.. oltais varmaan täällä takahikiälläkin pidemmällä koiriemme kanssa, jos opit olisi tulleet heti alkuunsa Ruotsista/Norjasta.

Esine-etsintä:

Perusvalmiudet koiralla: nouto, esinekiinnostus, luoksetulo ja paikalla pysyminen

Koko esineruutu ketjutetaan heti alun alkaen takaperin. Menetelmän läpivienti kestänee 2 viikkoa normaalivalmiudet omaavan koiran kanssa. Perustreenissä esineruudun koko 15m x 50m. Esineet viedään pääsääntöisesti takalinjalle ja piilotetaan hyvin varvikkoon.

Aluksi koira näkee viennin, harjoitusten myötä koira tuodaan paikalle viennin jälkeen.

Koiran työskennellessä ohjaaja on alusta asti hiljaa, vasta kun esine on ohjaajan kädessä alkaa bileet. Palkka on ihan supereista superein. Koiralle pitää rakentaa ERITTÄIN hyvä motivaatio tämän yhden esineen kanssa. Kun esineitä lisätään, koira saa tämän superpalkan vasta viimeisestä esineestä (takaperinketjutus). Kirja suosittelee kokonaisen grillimakkaran käyttöä palkkana (kyllä Iralla alkaa onnen päivät:).

Suurin haaste itselleni on tämän menetelmän vaatimus siitä, että jokaisella harjoituskerralla tehdään vain yksi harjoitus. Alkuun tämä tarkoittaa siis sitä, että koira hakee vain yhden esineen ja saa siitä superpalkan. Kun ollaan edetty 3-4 esineen hakuun, koira saa palkan vasta viimeisestä esineestä ja harjoitus loppuu siihen.

Nyt ei voi kun huokaista ja todeta, että onneksi on vähintään tuo kaksi harjoitettavaa. Kun tallaa metsään tuon ruudun niin tottahan sitä tahtoisi tehokkaasti käyttää hyödykseen moneen toistoon.. mutta ei, vain YKSI harjoitus. Muuttujat pidetään harjoituksessa ihan minimissä. Tarkoittaa sitä, että aluksi harjoitus toistetaan sellaisenaan samassa paikassa samalla esineellä jne.

Yhden esineen haun opettamiseen ja motivaation rakentamiseen tarvitaan 3-4päivää kun harjoituksia tehdään 1-2 päivässä. Kun tämä sujuu siirrytään lisäämään toinen esine. Siinä vaiheessa tulee ongelmia lähes varmasti.

Toisen esineen lisääminen:

Sama paikka, samankaltaiset esineet käytössä. Lelut viedään molemmat takalinjalle. Koira tuodaan paikalle ja lähetetään hakemaan ensimmäinen esine. Kun koira tuo esineen ohjaaja kiittää ja lähettää koiran hakemaan toista esinettä. Kun on hakenut toisen esineen saa superpalkan. Jotkut koirat eivät lähde jolloin....odotetaan....odotetaan...odotetaan hiljempaa.. otetaan uudestaan sivulle ja kehoitetaan "etsi"... jos ei hae vieläkään...odotetaan vielä hetki... sen jälkeen koira viedään pois harjoituksesta. Koitetaan seuraavassa harkassa sinällään harjoitusta uudestaan, jos ei onnistu palataan vaiheita takaisin päin/helpotetaan käymällä nostamassa esinettä tms.

Ensimmäinen vaihtoehto ei kuitenkaan saa olla koiran auttaminen, muuten se oppii odottamaan apua ohjaajalta heti kun ongelmia tulee eteen. Koiran tekemät virheet tarkoittavat vain sitä, että sen osaaminen ei riitä päämäärään pääsemiseksi. Jos painostetaan toimimaan saadaan aikaan sijaiskäytöstä ja toiminnan loppuminen.

Samalla tavalla lisätään kolmas ja neljäs ja viides esine etsittäväksi. Välillä palkataan yhden esineen hakemisesta, välilä vasta viidennen (epäsäännöllinen vahvistaminen).

Sen jälkeen yleistetään eri metsiin, eri esineille, eri säähän.. kaikkeen mahdolliseen.


Agility ja tottis

Siinä on sitten tekemistä heti kun lumet sulavat. Kehittelin kyllä jo jonkinlaista etsintäharjoitusta tuonne lumipenkkoihin, mutta jää nähtäväksi onnistuuko siellä. Jäljen suhteen lueskelin myös esineiden ilmaisusta (Iralla maahanmeno) ja janasta yms. Metsien pitää vähän keväällä tuulettua lumien lähdön jälkeen joka tapauksessa, mutta esineruutuahan se ei estä harjoittelemasta.

Eilen oltiin agilityhallilla ja Ira kiljui koko oman ryhmäni kouluttamisen ajan. Joutui siis odottamaan häkissä radan reunalla. Otin tahallani ensin Vimman treenaukseen, että Ira joutuisi kehitellä intoaan edelleen. Kun otin sen sitten radalle niin vouhottihan se kovasti, hyppi 65cm hyppyjä kevyesti ja viiletti ihan mukavan pitkää rataa jo. Nyt suurimpana ongelmana on ollut se, että Ira hyppii myös siivekkeiden ylitse helposti. Se pitää viedä aika tarkasti rimalle, että se menee oikeasta kohdasta yli. Rengas sujuu jo näppärästi, samoin kepit alkaa hahmottua. Iran kropanhallinta on kehittynyt pikkuhiljaa paljon paremmaksi. Kyllä se agility vaan on ihan hyödyllinen harrastus tuollaiselle vähän kömpelömmällekin kaverille. Jotenkin muistuu ne ekat treenit mieleen, kun Iralle oli tosi hankala asettaa askeleensa perussarjalla:>

Aksailujen jälkeen myös tottista patukkapalkalla ja voi härrekyyd kun toinen alkaa jo silmät loitaen odottamaan patukkaleikkiä. Aiemmin se vähän pettyi kun sai vain lelun vaikka toivoi namia, mutta nykyään palkkaa voi vaihdella lennosta. Ira nauttii kyllä kroppansa ja leukojensa käytöstä, vaikka onkin leukojensa suhteen vähän varovainen. Toisin sanoen ensimmäinen ote patukkaan tippuu ja sitten tulee vasta se parempi ote ja tapporavistukset. Uskalsin kokeilla myös pikkupatukkaa, eli oikeastaan se on vaan sellanen 15cm nahkainen läpyskä ja läpsyttelin sitä jalkaani, että Iraa alkaisi ärsyttämään. Aluksi se hypähti taaksepäin ja siristi silmiään ihan kun olisi luullut, että häntä nyt läpsytellään mutta kohta sitä alkoi homma vähän risoa ja päästiin taas vähän paremmalle tasolle tuon leikin suhteen. Nyt Ira jo lähtee jahtaamaan patukkaa kun sen heittää, se kantaa sen takaisin eikä luovutakaan vaan alkaa ravistelemaan kun otan patukasta kiinni. Jännä nähdä missä vaiheessa leikki on vielä tästä muutaman kuukauden päästä:>

Tottisteltiin aiemminkin tällä viikolla parkissa. Tehtiin seuruuta ja yritettiin parantaa eritoten juoksuseuruuta kun Ira tipahtaa kauemmaksi siinä. Päätin, että seuraavan kerran otetaan nakkipalkkaa mukaan, että saan sen oikein mukavaksi ja tiiviiksi juoksussakin. Nyt oon saanut sen leikkipalkkauksella hitusen edistämäänkin, mutta pidemmällä matkalla laskee vähän ja palautuu oikeaan kohtaan. Lelu kyllä kelpasi tottistelupalkaksi oikein hyvin. Huomattavasti vähemmän kuluu nameja. Otettiin myös täyskäännöstä niin, että saataisiin siihen vauhtia.. ehkä sekin alkaa toistojen myötä sitten sujua. Nyt ei vielä kovin lupaavalta näyttänyt. Nopeita maahanmenoja sivulla myös niin, että palkaksi lelu alkoi pakenemaan maanpintaa pitkin ja voi kun oli hauskaa!

Lenkkeily ja ab-kuuri

Antibioottikuuri, jonka Ira sai kohtutulehdukseen on kyllä jo 3 päivän aikana petrannut Iran oloa kummasti. Lenkillä se sai jostain kummasta kutosvaihteen silmään ja se rallitteli vallattomana ja innostui jopa juoksemaan kepin perässä hankeen ja se yritti jopa varastaa keppiä Kiirulta. Ira motkotti kovaan ääneen kun Kiiru mutkitteli sitä kepin kanssa karkuun. Myös vuoto on loppunut.

Tällä viikolla kaksi pitkää lenkkiä metsätiellä, eilen agilitytreenien yhteydessä hihnalämppäilyä yhteensä tunnin verran. Tiistaina ei lenkkeilty kun jonkun aikaa hihnassa tokoilujen jälkeen. Ensi viikolla alkaa hiihtoloma ja pakkasen pitäisi hellittää. Ehkä sitten on kivempi taas pihalla treenailla ja lenkkeillä kun ei tarvi "lapsia" puettaa talvivaatteisiin.