Tänään aloitettiin aksatreenit Iran kanssa. Aikuisella koiralla onkin totuttelemista liikkumaan agilityiksi, eli tekemään hyppyjä eri kulmista ja pyörimään siivekkeiden ympärillä. Tuntui hassulta kun kaikki aiemmat on olleet jo pennusta asti agilitykoiria niin liikkumistapa on jalostunut lajin mukaan pennusta asti. Aion silti tehdä Iran kanssa ihan pentutreenin kaltaista matalilla rimoilla, että se oppii heti alusta asti taipumaan hypyille.

Tänään aloitettiin hypyllä, jossa 30cm rima. Palkka käden seuraamisesta jokaisen hypyn jälkeen. Ira lähti reippaasti oudon ohjaajan matkaan uudessa paikassa ja keskittyi tosi hyvin tekemiseen. Upea hermorakenne. Ei jännitä ihmisiä, ei jännitä paikkoja eikä jännitä muita koiria eikä edes uutta lajia! Tietyin väliajoin Ira lähti namien syönnin jälkeen ottamaan oman tauon, mutta palasi itsekseen noin minuutin päästä takaisin. Lähinnä Ira kulki hallin seinustoja ja nuuskutti hajuja. Nyt ei ole mitään tarkoitusta painostaa sitä tekemiseen. Hypyllä tehtiin vähän käännöksiä myös ja hypittiin eri kulmista. Välillä tuli siivekkeen ylitse kun oletin liikaa.

Ira sai harjoitella myös perussarjaa hypyillä, että oppii tasapainottamaan hyppyään. Namialusta oli sarjan päässä ja lähdettiin ketjuttamaan ensin ekan hypyn takaa nameille, sitten toisen hypyn takaa nameille, sitten kolmannen... Aika nopeasti vein Iran kaikkien viiden hypyn taakse ja vapautin ja se meni suoraan kaikkien ylitse. Käytännössä ketjutettiin jo viisi hyppyä perättäin ja lisäksi irtoaminen. Aika jees! Vauhti koveni vähän toistojen myötä.

Tehtiin myös kujakeppien alkuharjotuksia ja muutaman toiston jälkeen tässäkin päästiin jo aika pitkälle kujalle. Kun asiat yksinkertaistaa ja pitää loogisena on Iran helppo hoitaa oma osuutensa.

Tehtiin myös putkea, jossa vei hetken ennen kun päästiin samalle aaltopituudelle. Aluksi Ira hyppi putken ylitse, sitten se ei olisi halunnut mennä sitä enää ja halusi vain kiertää nameille. Vein namikäden niin pitkälle putkeen kun sain ja Ira meni perässä jonka jälkeen se jatkoi putken loppuun. Muutaman tällaisen toiston jälkeen Ira alkoi mennä putkea hyvin ja saatiin putki jo pitkäksi.

Muutama laukka-askel Irasta jo lähti, sain sen myös tuokioksi leikkimään narupallolla. Luulen, että Ira alkaa kyllä belgimäiseen tapaan rakastamaan agilityä kunhan se tottuu ensin uuteen ohjaajaan ja pääsee vähän etenemään estetekniikassa. Mitään liian vaikeaa ei aluksi tehty, sillä pyrin mahdollisimman selkeään tyyliin Iran kanssa ja jätetään vaativimmat asiat sitten myöhempään.

Lämppälenkeillä Ira ja Vimma suhtautuivat toisiinsa onneksi hyvin. On niin paljon helpompaa lämpätä molemmat kerralla. Vimma tosin kesäisen sattumuksen vuoksi vähän jännitti, mutta se alkoi hiipumaan lenkin edetessä.