Ira alkoi eilen juoksuttelemaan. Hieman piti pähkiä että mitäs tämä nyt on, kun 3kk sitten oli viimeksi juoksu. Soiteltiin Maaritin kanssa ja sitten kysäisin asiaa vielä eläinlääkäriltä, sillä viikonloppu oli tuloillaan ym. Ensimmäisenähän oli mielessä kohtutulehdus tms. Koira on kuitenkin elämänsä kunnossa, joten kai se täytyy juoksuksi uskoa.

Ensinnäkin täytyy kehua patukkapalkkauksen kehittymistä. Ira rakastaa tätä nykyä taistella patukasta ja on ollut mielenkiintoista huomata, että tämänkaltainen työkoira nauttii suunnattomasti juuri taistelusta, tapporavistelusta ja koko kropan käytöstä patukkaleikissä. Kun Ira saa patukan itselleen se kantaa sitä jonkun aikaa ja tiputtaa maahan. Sen jälkeen se ei kiinnosta juurikaan, onhan se tapettu patukka:> Kun patukkaleikki on alkanut näyttämään enemmän patukan tappamiselta ja väkivaltaiselta ravistelulta kuin patukan noutamiselta, niin ollaan tietysti voitu käyttää sitä harjoittelussa hyödyksi. Ollaan purettu vanhoja "lönköttelen luokse" ja "seuraan täälä takana" -kaavoja liikkeistä pois, enkä ole sen antanut niitä suorittaa ilman vauhtia. Seuruuta on tehty paljon juosten sekä niin, että lähden nopsaa vierestä juoksemaan ja vätäisen patukan kainalosta niin, että Ira saa napata siihen kiinni ja roikkua perässä. Kolmen sekunnin päästä tilanne on päinvastainen, eli ohjaaja roikkuu koiran perässä.

Teknisestihän Ira pelittää ja tekee hienosti, mutta treenimoodin vaihtaminen on sen kohdalla ihan olennainen juttu.

Noutoon aloin kehittämään myös suunnitelmaa miten siihen saadaan vauhtia ja tämä täytynee tehdä niin yksinkertaisesti kuin suinkin. Kaukana kentällä oleva noutokapula ei voi tarkoittaa koiralle muuta kuin että tuonne kannattaa rynnätä. Ainut asia, jolla saa Iran juoksemaan ohjaajasta poispäin vauhdilla on kissanruokarasia. Rasia siis kapulan taakse useamman kerran. Namien syönnin jälkeen Ira ottaa kapulan (tämän jo testasin) sen jälkeen lähden itse juoksemaan pakoon ja yritän saada Iran laukalle ennen kun palkkaan sen. Loppuosaa täytynee säätää sen mukaan miten se lähtee onnistumaan. Jännä nähdä.

Agilityssa Ira on kehittynyt myös. Nyt se jopa kiljuu ja huutaa kentän laidalla kun muut suorittaa. Tätä ollaan käytetty hyödyksi, eli annettu sen intoilla muiden perään, päästetty sitten radalle ja vauhtia löytyy. Estetekniikka vielä ontuu osittain, eikä kaikki esteet vauhdissa onnistu, mutta siihen tähdätään. Kepit on alkaneet myös sujua ihan käsiviennilläkin suhkot nopsasti. Mun mielestä on tärkein asia se, että kun agility on sille täysin uusi laji, niin sieltä saa hyviä vinkkejä vauhdittaa myös tottistreenejä yms. myös Iran koordinaatio kehittyy jatkuvasti paremmaksi. Kun agility aloitettiin niin sen hyppyjen yli (matalat rimat) askellus oli jotain niin onnetonta, että melkein itketti. Nyt se on jo aika näppärä ja luulen, että koordinaation parantuessa vauhtikin paranee.

Ollaan otettu lenkeillä muutamia haku-juttuja niin, että Jussi on mennyt piiloon. Ollaan yritetty saada Ira haukkumaan maalimiehellä, mutta se alkaa haukkumaan vasta kun Vimma haukkuu vieressä. Viimeksi Ira nappasi maalimiehen karvalakin ja lähti tuulettamaan sitä.. Olennaisintahan on, ettei maalimiehellä ole mitään rasiaa, mikä laukaisisi haukkumisen. Kova into on kyllä lähteä koittamaan nenälajeja kun lumet sulaa.

Lenkkeilty on kovasti ja siinäkin on huomannut kuinka tuon tyyppinen koira nauttii tuota kroppaansa liikuttaa ja menee sinne minne pää vie. Bc arvioi ensin mistä kohtaa hankea kannattaa alkaa kahlaamaan kohteen luo, mutta belgi näyttäisi menevän lyhyintä reittiä, vaikka se ei olisikaan helpoin:>