Jee! Sain nukkua yön ilman tervun nenää korvassa. Toisaalta Ira on niin yksinkertainen, että laitoin kaksi tuolia sängyn viereen sen käyttämälle reitille ja sen jälkeen se jätti mut rauhaan. Yöllä kuului muutaman kerran tuhina tuolien takaa, mutta se palasi peitolleen nukkumaan. Iltatreenit aksahallilla oli niin täynnä haukkuvia ja riekkuvia koiria, että Iraa jännitti. Muuten se oli tosi hissukseen tolpassa kiinni, mutta kun menin sen luokse niin se hyppi ja pusutteli mua ihan paniikissa. Lisäksi kun meinasin lähteä sen luota pois, niin se otti mua lapasesta hampailla kiinni -et muuten mene! Pientä harjoittelua tehdessä jännitys kuitenkin haihtui. Pienet ärhäkkäästi räykyttävät koirat, joiden annetaan käyttäyty miten sattuu on Iran mielestä YÖK! Tosin kun ne lähti vipeltämään esteillä niin jopas nousi korvat pystyyn, näyttihän ne ihan jäniksiltä varmasti:>

Aamulla käytiin pyöräilemässä kun en pysty kävellä niin lujaa, että Ira pääsisi ravaamaan. On tosi tärkeää, että koira tekee säännöllisiä ravilenkkejä selkälihasten vuoksi ja isoa koiraa ei saa peitsiltä sitten millään raville kävellen. Tai sitten pitäisi juosta, mutta kun vilkasin tuota lenkkikaveria, niin päätin pyörän olevan minnaystävällisempi ratkaisu:) Muutaman kilometrin ravalilu tuntuikin väsyttävän Iran kroppaa aivan uudella tavalla. Kun ei päässyt laukkaamaan eikä pysähtelemään tai vaihtamaan tempoa, niin tietyt lihakset joutui työskentelemään ja vauhti hiipui loppua kohti. Tosin ei se sittenkään hidasta ollut! Ira meni pyörän kanssa kuin unelma, jolkotti edellä tai vierellä vähän ohikulkijoista riippuen. Alkumatkasta Ira myös veti tosi hienosti ja sillä oli Roopen valjaat lainassa.

Käväisin koulussa ja sen jälkeen lähdettiin agilityhallille treenaamaan. Tuosta on kätevä matka kävellä hallille. Aikaa menee noin 30min ja suoraa saa alkaa treenaamaan kun hallille päästään. Ira treenasi pituutta ja rengasta sekä muuria aika uusina esteinä. Rengas oli nyt maxikorkeudessa ja siinä oli pieniä ongelmia aluksi, koska Ira yritti tunkea kaikista muista väleistä kuin renkaasta. Päästin pannasta kuitenkin irti vasta kun se yritti oikeasta kohdasta ja pääsi rasialle. Kissanruoka näyttäisi olevan oikein hyvä, vaikka Ira söikin aamulla noin desin ruokaa eikä ollut varmaan erityisen nälkäinenkään. Muurilla ei ollut vaikeuksia, vaikka korkeus maxi. Pituutta lisäsin noin metriin, maxeilla pituus on kisoissa muistaakseni vähintään 120cm. Pituutta tehtiin ratapätkässä, jossa 3 aitaa pituus ja kissanruokarasia päässä. Tähän hetsasin kunnon vauhdin alusta ja ripeästi Ira vetäisi suoran moneen kertaan. Nostin välillä rimoja eri korkeuksille. Putkelle tehtiin myös vauhtitreeniä niin, että otan Iran kanssa vauhtia ja se ryntää putkeen ja saa taas sen jälkeen rasiansa auki.

Keppejä mentiin peruutellen namikäden avulla ja naksuttelin aina kun Ira meni kepin kiertoon. Aika nopsaa se alkoi tämänkin hoksaamaan näin. Kun tehtiin samasta suunnasta monta kertaa niin alkoi vauhtikin nousta osaamisen myötä. Tosin pitää vielä miettiä, että jos tekis kujalla joitain toistoja vielä vauhdin vuoksi.

Ihan kivasti on alkanut tuo vauhtiajatus agilitysta rakentua Iran mieleen. Nyt kun pyydän sitä yksittäiselle hypylle se ottaa automaattisesti laukka-askeleen. Korkealle rimalle hypyt on teknisesti tosi hyviä kunhan palkka on esteen takana niin, että pään asento on oikea. Enää ei hypi sellaisia korkeita kissahyppyjä ponnistaen neljällä tassulla. Tosin perussarjaa voisi ottaa taas muutaman kerran, että tyyli pysyy. Muutamia hyppyjä vinoille aidoille yms.

Otettiin eilen naksulla myös TOKO:n merkkiä sisällä. Merkkinä oli mun kahvakuula (se ei ainakaan kaadu!). Naksautin heti ensimmäisen nuuhkaisun minkä Ira kahvakuulaan teki ja pudotin namin aivan kahvakuulan juurelle. Toinen naksu heti perään, kun Ira kerran oli merkillä edelleen (pitää toimia koiran näkökulmasta loogisesti:) Harhanami, ja Ira lähti sen jälkeen taas nuuhkimaan kahvakuulaa josta muutama naksu ja nami aivan kahvakuulan viereen. Nyt Ira alkoi menemään kahvakuulalle harhanamien jälkeen, mutta kun vaihdoin palkkaussysteemin niin, että Ira tuli naksun jälkeen hakemaan namin mun kädestä niin tehtävä hajosi. Tätä epäilinkin.

Toinen testi ihan kosketuskepillä. Kosketus keppiin ja palkka tosi läheltä kepin päätä naksun jälkeen. Tämä onnistui heti ja näytti siltä, että tätä on Iran kanssa tehtykin. Testasin samaa tässä: kepin kosketuksen ja naksun jälkeen annoin namin aivan toisesta suunnasta toisella kädellä, jonka jälkeen Ira meni koskemaan kepin päätä ja naksun jälkeen taas nami eri suunnasta ja eri kädestä. Muutaman toiston Ira teki ihan hyvin, mutta sitten homma taas hajosi ja Ira jäi istumaan siihen suuntaan, mistä sai namin ja vahtasi mua vaan silmiin. Tarinan opetus: namin suunta on joillekin koirille aivan oleellinen asian oppimisen kannalta. Toinen opetus on se että koiran näkökulma naksun oikeaan ajoitukseen on usein eri kun ohjaajalla.

Piti muistaa nyt ottaa treenin alle perussarja uudemman kerran ja kujakepit vauhdin kanssa. Pitäisi myös nikkaroida lopullinen suunnitelma kontaktiesteiden opetukseen.

Vielä täytyisi lähteä käymään metsässä lenkillä.