Aamusta kävästiin pikasella pissalenkillä. Sen jälkeen lähdettiin itse kaupungille etsimään talvitakkeja, mutta eipä löytynyt. Koirat lepäili sillä aikaa vielä kotona. Kovin tuntuu uni maistuvan tytöille :> Käytiin kiertämässä asuinalueella lenkki remmissä, matkaa tuli ehkä 3km. Lenkin varrella on yhdessä pihassa kaksi huskya, jotka piti sellasta hassua pulputusta, ne ei haukkunut eikä ulissut vaan äänteli kuin pulut. Nekös Iraa jännitti ja niitä olisi pitänyt päästä katsomaan lähempääkin. Muuten mikään muu ei sitä sitten lenkillä hetkauttanutkaan.

Lenkin päätteeksi otettiin pienet tokosulkeiset parkkipaikalla. Otettiin seuruuta taas niin, että palkkaan oikealla kädellä suurin piirtein navan kohdalta ja Ira saa namin vain kurkottelemalla sitä. En siis vie namia sille suuhun vaan se joutuu tuomaan päätään oikeasti eteenpäin saadakseen palkan. Tämä alkoi onnistua hyvin ja Ira alkoi kovasti innostumaan jutusta. Mitä röyhkeempi on sitä varmemmin namin saa. Ja tietty mitä lähemmäksi mua seuruussa tulee. Aivan koko aikaa ei edes tarvinnut pitää namia tietyssä kohdassa, vaan hetkittäin seurattiin lyhyitä pätkiä hyvin ilman houkuttelua. Muutama seisomaan jääminen jotka oli ihan ok. Palkkasin näistä aika nopsaa. Kerran ennakoi istumaan, mutta vapautin siitä ilman palkkaa. Otettiin myös muutama luoksetulo, jossa jokaisella kerralla nousi laukka ja Ira laski raville vasta muutama metri ennen mua.

Jussi ja Vimma istuskeli parkin reunassa ja odotteli että meidän treenihetki loppuu ja loppuihan se. Kun Jussi sitten tuli Vimman kanssa lähemmäs sai Ira jonkun hullun riekkukohtauksen, jossa piti hyppiä meitä päin vuorotellen, hinkua ja naksutella leuoillaan. Myös Vimmaa se yritti riekuttaa samoin. Vähä tuli semmonen olo, että sen kanssa olisi pitänyt ottaa kunnon hankipainit:>

Illalle suunnittelin aksatreenejä sitten kun halli tyhjenee kursseista. Ennen hallille lähtöä tein muutamia kapulan pitoja Vimman ja Irankin kanssa. Meillä kun on nyt uusi 650g kapula (jos Vimma vaikka oppisi sen pk-estenoudon joskus..). Ira oli vähän riekkupäällä vieläkin ja vaihdoin kapulan juuttipatukkaan ja otettiin sillä pelkkää pitoa, tässä kohtaa Ira mielellään päästi patukasta vielä irti kun otin siitä kiinni. Liikuttelin patukkaa lattiaa pitkin nopein liikkein ja olin itse ihan hiljaa, mutta hirveän kiinnostunut patukasta. Ira nappasi kunnolla patukkaan kiinni ja taisteli hetken patukasta. Kohta se päästi patukasta irti ja mä jäin konhottamaan patukan kanssa niin, että itsekseni hyppelin huoneessa ja kohta Ira nappaa uudestaan patukkaan kiinni ja sitten taisteltiin ihan kunnolla. Voin sanoa, että voimaa oli hitusen enemmän pelissä kun bc:n kanssa:> Ira sai voittaa patukkaa aina hyvästä vedosta ja kantaa sitä hetken. Se kun on täälä kantanut mun hanskoja pitkin poikin koko viikon. Lopetin tuon hetken riekkumisen ennen kun Ira ehti sitä lopettaa. Se jäi vielä sellaselle ärsyttävälle riekkufiilarille, eli välillä hyppi mua päin, otti mun kättä suuhun yms.

Sitten suunta agihallille ja ohjelmassa perussarjaa, rengasta, putkea, puomia ja keppejä. Kissanruokapalkalla tehtiin perustoistoa ja haettiin vauhtia. Kepit alkoi sujumaan jo aika mallikkaasti naksu + namikäsiviennillä. Hyppyjä otettiin muutamia jo 60cm korkeudella ja ihan näpsäkästi ne jo menee, mutta ehkä vielä pysytään matalammissa rimoissa. Putkeen ja perussarjalle kehittyi vauhtia kyllä ihan kiitettävästi. Puomilla jännitti vähäsen, mutta sitten Ira kiipeili sinne joka välissä itsekseen jos se kissanruokarasia olisikin vain ilmestynyt sinne päähän jostain.. Ihanaa kun Iralla on niin hyvin peruskäskyt hallussa, että "odota" käskyllä pysähtyy vaikka A:n jyrkimpään alastulokohtaan. Nyt tuli välillä palkkaa ylösmenokontaktiin koskemisesta, välillä sai mennä koko esteen ja pysäytys alastuloon. Rengaskin oli jäänyt hyvään muistiin viime kerrasta. Treenaamiseen tuo vähän omaa pähkäilyä se, että Iralla täytyisi pystyä säilyttämään vauhtia tarpeeksi, mutta silti juurruttaa tekniikkaa paljon mukaan. Hypyillä käännökset aina hidastaa koiran vauhtia ja mietin ja pähkin kovasti nyt sitä, että kannattaako käännöksiä hirveästi hinkata ennen kun vauhtia on saatu enemmän vakiinnutettua. Mene ja tiedä.

Hallilta takaisin kävellessä cityjänis loikkii tien poikki ja mä saan ihan hyvät kyydit koirilta sen perään. Ira kun sai tänään käydä kurkkaamassa pupua vessassa ja puraisi häkkiin kun pupu tuli morjenstamaan. Taisi jäädä mieleen, että noi rääpäleet täytyy vähintään tappaa;)